Fantasiaa

Sunnuntai lähestyy puoltapäivää.
Tytöt vielä nukkuvat.
Lomaa on vielä jäljellä ja mukavasti on sujunut lomailu.

Edellinen viikko omaa aikaa, kun tytöt olivat isällään.
Tarpeellista sekin.

Kokemuksia ja rauhallisuutta:
 Pieni patikkaretki ystävän kanssa, toisen ihanan ystävän kanssa
kaupungilla. Siirtolapuutarhan avoimet ovet, kivaa tunnelmaa sielläkin.
Itsekseen pyöräretkiä ja rämpimistä geogätköillä.

Iso poika on nyt omassa kodissaan tyttöystvän kanssa.
Muuttopäivä oli kiva meillekin, kun pienemmän tyttären kanssa olimme siellä vähän apuna.

Omassa elämässä rauhalliset kuviot. Toisten parisuhteita on kiva seurata ja iloita siitä kuinka 
ihmiset löytävät sen oikean toisen puoliskonsa.
Itsellä ei tällä hetkellä ole tuollaisia haaveita, vaikka tavallaan olisi kiva jakaa asioita jonkun toisen kanssa välillä. Yksinolossa on kuitenkin ne hyvät puolet, saa toteuttaa asiat omalla tavallaan.

Sopivaa romantiikkaa ja jännitystä tuovat kirjat.



Enkelisaaga sai minut otteeseensa ja toi sellaiset ajatusmaailmat joita tällä hetkellä
tarvitsin. Kirja on on fantasiaa ja nuortenkirjallisuutta :)) 

Rakkaustarina todellisuuden ulkopuolella. 

Olen lukenut myös muita samankaltaisia kirjoja nyt lähiaikoina. Nälkäpelin kaikki kolme osaa ja Twilight Aamunkoin. Voin suositella näitä näitä muillekin.

Loma on ihanan pitkä. Kymmenes kirja menossa tällä lomalla. Erityyppisitä kirjallisuutta on mahtunut mukaan. Ja kaikkea muutakin on ehtinyt.

satupuu

Otin kuin otinkin sen kirpparipöydän viikoksi.
Tavaroita on mennyt jonkin verran. 
Hyvä puoli on se että pakosta tulee tavaroita katsottua läpi ja lajiteltua,
vaikka kirparilta ostaminen on itselleni selkeästi se mieluisin puoli kierrätystä.


Eilen innostuin laittamaan alakertaan eli yhdistetyyn makuuhuoneeseeni ja olohuoneeseen
kevättalvella Hobby Hallista tilaamani verhot. Verhot olivat nimeltään satupuu, joten pakkohan ne oli tilata. Somia lintukuvia ja kivoja värejä, mutta harmi kyllä kangas ei vaikuta kovin laadukkaalta. No ihan kivat verhot. Tilasin verhoja neljä, mutta ikkunassa on vasta kaksi. 
Ei oikein mahtuneet, koska lisänä on oltava pimentävät verhot, jotta nukkuminen onnistuu kesäyöllä. Onpahan varaverhot. :))


Kaappien järjestelyssä löysin vanhan mustan mekon, joka on ostettu pari kesää sitten.
Laitoin mekon nyt aamulla päälleni - ja voi miten mukava se on.
 Mekko on hieman alaspäin levenevä, trikoota ja edessä vähän virkattua pitsiä. Mustien legginssien kanssa oikein hyvä, minusta.  Monta mukavaa hetkeä on koettu tuo mekko päällä.
Mieleeni nousee mm. muisto pyöräilystä sateessa ja Qstockin kuuntelua vastarannalla..

Pirteänä

..ainakin vileä.
Kello on kahdeksan.
Aamukahvit nautittu hiljaisella pihalla kera lehden.
Telineellä terassilla kuivuvat tuoksuvana jo ensimmäiset pyykit.
-Kesätuulessa peitteet ja tyynyt kuivuvat nopeasti.


Laskut maksettu. 


Ilo näistä arjen asioista.


Lomalla en tarvitse niin paljon unta. Tai ainakin nyt tuntuu siltä.
Maanantai ja loman toinen puolikas alkaa.


Tämä edellinen viikko ollut sellaista leppoisaa lomalla oloa.
Olen oppinut olemaan lomalla. :)


Lähimaisemissa pientä retkeilyä. Kotihommia verkkaiseen tahtiin.
Hyviä kirjoja.
Oi niin ihanaa.
Eilen kävivät oma poika ja tyttöystävä. Ihanaa aikaa heillä nyt; oman asunnon
suunnittelua, kun parin viikon päästä muuttavat. 


Tänään mietiskelen kirpparipöydän ottamista. Kävisiköhän kauppa näin kesällä?


Kirjan parissakin viihtyy. Nyt luen dekkaria englanniksi. Tavoitteena myös lukea yksi e-kirja ihan vaan kokeeksi. Ilmaisista löytyi klassikko, joka on jäänyt lukematta.- Kolme muskettisoturia.

Koitelinkoskella edellisenä päivänä pieni tuokio, tytärtä odotellessa. Kova oli kosken pauhu. Joku vanhempi mies sanoikin:"koski vain pauhaa, saamatta rauhaa.."Tuohon ääneen kyllä tottui.

Matkalla piti kuvata nykyisin melko harvinainen näky.

Koiraystävän kanssa käytiin myös meren rannalla.

Lisää Voimasta

Tänään on Voima kirjan palatuspäivä.
Lainaan tähän veilä muutaman ajatuksen.


Lomalla on aikaa makustella asioita ja tekstejä.
Jostain syystä tämä kirja tekee vaikutusta.


"Aina kun
valitset positiivisuuden, sinun rakkautesi edesauttaa koko maailman kääntymistä kohti positiivisuutta."


"Jos sinusta tuntuu siltä, että negatiivist tunteet ovat saaneet sinusta otteen, on viisainta lähteä tiehensä ja viettää muutama minuutti etsimällä asioita joita rakastaa.Etsi niin kauan, kunnes olosi on jäleen hyvä."


Sitaatteja:


"Tunteesi vaikuttavat kehosi jokaiseen soluun. Mieli ja keho, henkinen ja fyysinen kietoutuvat yhteen." Thomas Eutko


"Ihminen joka on oman itsensä herra, voi vapautua murheesta siinä missä löytää nautinnon. Minä entahdo olla tunteitteni armoilla. Tahdon käyttää niitä, nauttia niistä ja hallita niitä." Oscar Wilde

Mieli lomalla

Lomatunnelma on saavuttanut minua.
Myös hellettä on ollut muutamia päiviä.


Koetan painaa mieleeni kesän mm: leikantun heinän tuoksun, kypsän kesän jä lämpimän sään tuoksut.

Olen viihtynyt hyvin kotona.
Edellisen viikon pieni reissu teki tehtävänsä-
Kotona on paras, vaikka muuallakin on välillä hyvä käydä.


Hiljaista tekemistä ja olemista.


Ulkoilua, lueskelua, lepoa. Juuri sitä mikä on hyvä.


Olen lukenut kolme kirjaa ja lomaa on  kulunut kaksi viikkoa. Ei mikään kiihkeä tahti.
Hyviä kirjoja, mutta ei vielä sitä ihan erityistä lukukokemusta.


Kun olen levännyt huomaan, että pikkuhiljaa tulee myös kiinnostuminen eri asioihin..


Tänään kiinnostuin pitkästä aikaa geokätköistä. Hyvä, mutta haastava harrastus tuo geokätköily-.geocaching..


Olen tehnyt sitä omalla tavallani, joten loggauksia, eli löydettyjä kätköjä on vain muutamia kymmeniä. Laitteisto ei ole ihan vaaditulla tasolla, mutta viis siitä. Kuntoilumielessä on hyvä ajella pyörällä ja etsiä muutamat kätköt. Puhelimella voin suunnistaa kohti kätköjä, mutta GPS tarkkuus ei ole erityisen hyvä. Ilo on sitäkin suurempi, jos sattuu löytymään. Tänään katselin uusia kätköjä lähialueella ja kohta alkaa etsiminen.


Tällä hetkellä Istun tässä takapihalla. Terassi on ollut mukavasti käytössä muutamat päivät.
 Tein siitä hieman kotoisamman laittamalla pari mattoa ja siivoilemalla.
On aivan parasta lueskella lehteä pihalla ja juoda aamukahvia.


Tämä pieni kotomme on melko rähjäinen, mutta paras paikka tällä hetkellä.
Huolimatta siitä, että naapurin koiruus haukkuu ja isäntäväki kessuttelee.
Jospa niillä on oma tarkoituksensa minua kasvattamassa.
 No, jokatapauksessa ehkä heille oikeasti kuitenkin se pahempi riesa.
Tässä pihalla kiinnitän huomiota niihin asioihin jota todella rakastan ja josta saan ilon.
Tällaista pientä iloa huomaan: puuta pitkin kasvava köynös, ihmeellinen vihreys, pienet , mutta maistuvat yrttini, pehmeä tuoli lepopaikaksi..


Pienempi tyttö on kotosalla ja isompi isällään. Kiva, kun itse sopivat menoista, mutta se on vaikea, kun kumpikin ei ole ollut pois yhtä aikaa. Silloin voisin säästää aikaa ja rahaa ruuanlaitossa. Toisaalta eipä tuo niin paljon haitaa. Pitää itsekin syödä ja onneksi tyttöni ovat tietoisia siitä, että ruokaa laitetaan pienellä budjetilla- silloin syödään kun on tehty.

Tällä hetkellä taivas on verhoutunut utuiseen pilveen. Saattaapa toteutua ennustukset sateesta ja ukkosesta. Pitääpä ehkä yöksi keräillä pois matot ym. Ukkonen ei jostain syystä ole kovin mieleen minulle. Tarkistan aina ukkostilanteen täältä: http://www.liminkaweather.info/wxradar.php nyt näyttää että tilanne on vielä hyvä sen suhteen täällä. :) Varalta silti kannan koneen sisälle ja lopetan tämän kirjoittelun.  Palataan asiaan taas.

Lähtemisen riemua

Loma on alkanut.
Sää on ollut alku viikon viileä, aika aurinkoisen juhannuksen jälkeen.


Pihlajan kukat ovat jo kuihtumassa.
Kesä etenee.


Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle reissulle tyttöjeni kanssa.
Iso poika ahertaa kesätyössään, mutta onneksi ehdimme viettä juhannusta
yhdessä perhee ja suvun kesken.


Pienenmpi tyttö olikin isän luona juhannuksen. Tänään sieltä kotiutui.
Kiva oli näköjään kotiinkin tulla, hetken jopa sovussa siskon kanssa.


Kävimme ostoksilla yhdessä ja teimme kivoja löytöjä kirpparilta aamupäivällä. Hyviä kesätoppeja ja puseroita halpaan hintaan.



Pakkauspuuhia pitää tehdä.
Koira-ystävä menee hoitoon. Ei raukka-parka ollenkaa tykkää autoilusta.


Terassin katossa on ampiaispesä. Yksi ampiainen vielä ilmeisesti pesää rakentamassa. Nyt pesä on pienen perunan kokoinen. Pakko on rohkaista itseni ja tiputtaa pesä alas, muutoin käy niin, että asukkaita onkin monin verroin, kun palaamme kotiin.


Pilvinen sää hieman väsyttää,mutta päätän, että nyt tunnen lähtemisen ja odotuksen riemua.
Isäni aina sanoo, että lähteminen on mukavaa, koskaan ei ole liian vaha kokeakseen iloa siitä.


Meille tulee mukava reissu. Jokaiselle jotakin, minulle ainakin pari museon tapaista kohdetta. :)

Voima

Työnohjaajamme suositteli joskus meille Rhonda Byrnen kirjoja Salaisuus, Voima jne.
Suhtauduin tuolloin näihin kirjoihin varsin skeptisesti, kun kuulin jotain sisällöstä.


Kuitenkin sattumoisin tämä "Voima" kirja tuli eteeni kirjastossa, joten tartuin siihen.


Jos Sinuhe egyptiläinen tuntui oikealta tässä hetkessä luettuna, samaa voi sanoa tästä.


Ja mikä parasta, päätin uskoa siihen.


Tämän kirjan sisältöä on vaikea kuvata toisille, mutta silti olen jo sitä suositellut.
On paljon sellaista, joka voi saada epäilemään, mutta kun sitä itse lukee, tulee tunne, että haluaa toimia juuri näin.


Nähdä myönteistä hyvää voimaa ja rakautta, saada siten hyvää aikaan, itselle ja muille.


Kirjan sisällössä on paljon tuttukin.
Elämänkokemuksen myötä on oppinut, että kieletiseen tunteeseen ei kannata jäädä vellomaan.
Ikäviä asioita voi torjua ajattelemalla hyviä asioita tms.
Ja omista kokemuksista on tuttua myös sellainen ajatus, että kun tarpeeksi haluaa ja uskoo, asia toteuttuu.


Jossakin uupumuksen tiellä, nämä vaan saattavat unohtua. näin on vähän käynyt minulle, vaikka olenkin aina iloinnut ja ihmetellyt kaikia tavallisia juttuja ympärilläni.


Tässä kirjassa voi olla minulle uusi alku, alku vieä myönteisempään elämän kokemiseen.


Ainakin tänään se on toiminut. Hyvä synnyttää hyvää.. hymyile ihmisille, sano joku sananen.


Pienelle koetukselle jouduin heti kotiin tullessani, kun avasin kirjeen, jossa oli ilmoitus yli 500 euron perinnästä. En selittele siitä enempää, tämä on vielä menneisyyden taakkaa, yhteistä lasteni isän kanssa.


No onneksi hetken nieleksittyäni päätin, että kyllä tämäkin järjestyy. huomenna soitan ja selvitellään.


Ko. kirja on minulla vielä kesken, joten voin sitä vielä makustella ja mietiskellä.


Tähän loppuun kuitenkin lainaan pienen pätkän kirjasta. Kirjassa on paljon tämän kaltaisia sitaatteja.


"Sata kertaa päivässä muistutan itseäni siitä, että sisäinen ja ulkoinen elämäni riippuu muiden ihmisten, elävien ja kuolleiden, saavutuksista ja että minun täytyy ponnistella voidakseni antaa yhtä paljon kuin olen saanut ja saan edelleen." Albert Einstein (1879-1955)

Tämän päivän sanat

Kirjoitan mietteitäni satunnaisesti tavalliseen päiväkirjaan.

Äsken pähkäilin kirjoitanko siihen vai tähän.

Valitsin tämän.

Ranne väsyy käsin kirjoittaessa ; )

Pieneksi harmikseni huomaan, että tämän blogin käyttö tyypiltään paljon päiväkirjaa muistuttavaa, mutta ilmeisesti nyt on sille tarve. Olkoon siis sitä.

Tänään työssä. 8-16.  Ei mitään erityistä. 

Työpäivän jälkeen kaupungilla sukkahousuostoksilla. Kummipojan lakkiaiset lähestyvät.

Kävelymatka kirjastolle ja samalla,

joku sovellusta miettivä taho/henkilö haastatteli minua UBI-näyttöihin liittyen. Eipä paljon ollut sanottavaa.

Olisinko kerran pysähtynyt katsomaan.

No haastattelun jälkeen kokeilin näyttöä myös.

No ehkä en ole kohderyhmää, vielä tällä hetkellä ainakaan.

Kotosalla aika väsynyttä, mutta sentään pieni iltalenkki tehtiin. Aurinkoista on, mutta tuuli on viileää vielä.

Matkalla mietin, että lasten ja nuorten iloisuudesta ja liikkumisesta huomaa, että loma lähestyy.

Enää kolme aamuherätystä ja sitten vapaus. 




Seuraavan aamun mielenkiintoinen uutinen:
" 6.6. Venus kulkee radallaan auringon editse." Pitääpä yrittää jos, vaikka 
nuon harvinaisen ilmiön näkisi.

Puistossa

           Iltapäivällä 24.5

Kevään vihreä

Vappu ja helatorstai vietetty, sekä myös äitienpäivä ja esikoisen 18-vuotis syntymäpäivä.
Oi, minun poika on jo aikuinen!

Kevään juhlat etenevät omaa tahtiaan.
Jäät lähtivät vapun aikaan. Helatorstain pitkänä viikonloppuna perinteikkäästi kesäkalusteiden öljyämistä ja mm-jääkiekon seuraamista.
Uutisissa sanotaan juuri, kevät on noin viikon myöhässä.
Helatorstain jälkeisenä päivänä aloin havaita puissa vihreää.
Tänään, muutama päivä myöhemmin,  puiden vaalean vihreät lehdet loistivat hempeänä huntuna auringossa.
Työmatkalla bussista näin turisteja kuvaamassa Oulun Pikisaaren suuntaan.
Olisipa itsekin voinut pysähtyä siihen. Todella kaunis näkymä vihreää ja auringossa kimmeltävää vettä. myös kaupungilla muutoinkin kaikki näytti kauniimmalta.

Vielä on edessä koulujen päättäjäisiä.
Työviikot ovatkin sitten täysiä ennen lomaa.
Työssä tällä hetkellä omat haasteensa, mutta se tekee siitä juuri hyvin mielenkiintoista ja tulee tunne, että voi auttaa jos tekee parhaansa. 

Tänään on maanantai ja viikko alussaan.
Myöhästyin bussista töistä lähtiessä ja tulin kotiin pidemmän matkan kautta.
Torkuin matkalla hieman enemmän siis :)) ehkä siksi olen illalla ollut melko reipas maanantaiksi.
Toisaalta virkistävää saattoi olla pieni istuskelu takapihan auringossa.  Lueskelin arvaatkaa mitä?
Jännittävää kirjaa nimeltä Sinuhe egyptiläinen. Johan tuo on klasskikko on korkea aika lukea.

Kevään aikana on muutenkin taas jaksanut innostua enemmän kirjoista. Toki aina luen jotain, mutta joskus tempo on hyvin hidas.

Tänään on muutenkin ollut hieman erikoista. Pienin tyttöni on leirikoulussa. Tai ei hänkään enää niin pieni ole. kuudennen luokan  kohta saanut käytyä ja syksyllä jo reipas seiskaluokkalainen.

Tässäpä kuulumisia tästä hetkestä.
Joskus voisin enemmän kirjoittaa muutakin kuin tätä arjen kuvausta.
Esimerkiksi kirjoista joita olen lukenut. Tässä eräs aika poikkeukselinen tapaus.

Huono karma,kirjoittanut David Safier. Tuosta linkistä pääsee tarkempiin tietoihin jos haluaa.

Kuvassa omia taimiani. Ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa.
Heiveröisiä ovat vielä.

Kuovi

Tänä iltana ei ollut tarkoitus tähän kirjoittaa, mutta päätin laittaa pari sanaa, jotta en unohtaisi.
Joutsenet olivat jatkaneet matkaa, mutta tapasin sulkemisaikaan ajoittuvalla kaupparessullani kaksi rauhallista kuovia.

Kuovi on niin söpö lintu. Siitä tulee monta muistoa mieleen.
Lapsuuden kesän kalareissu isän kanssa.
Rauhalliset kävelyreissut iltamyöhällä, aikaan kun lapset olivat pieniä..

Vappu lähestyy

Kerrassaan ihanan aurikoista. Edeltävä viikko oli sateinen.
Nyt lauantaina on jo voinut istua takapihalla.
Vuorotahtia; minä ja naapurin sauhuttelijat.


Aurinko lämmittää mustaa paitaa.
Maistelen kahvia.
Siinä jaksaa olla vaan ihan tekemättä mitään, tunnustellen aurinkoa: valoa ja lämpöä.
Lintuja ja jopa muutamia perhosiakin näkyy.
Lunta on kyllä vielä, mutta vauhdilla se lähtee.


Jäät saattavat sulaa ihan paikoilleen. Aamukävelyllä käytiin niitä kurkkaamassa.

Paha ihminenkö

Eilen työssä pientä konfliktia. Onko kuohunta minussa vai muualla? Sitä on vaikea sanoa.
Toisaalta joskus täytyy aukaista suunsa, jos alkaa tuntua, että onko asioiden suunta menossa ihan pieleen. 


Hiljaa oleminen on joskus hyvästä, mutta sitä ei jaksa loputtomiin, jos joku vaivaa.
Suun aukaisu voi olla hyvinkin pelottavaa joskus, kun seuraukset täytyy ottaa vastaan.
Selittämistä, mielen pahoittamista ym.
 Omassa itsessä tuntuu, että olen tosi huono, ilkeä ja paha. Koska minulle tyypillistä on enemmän ihmisten ymmärtäminen, ei kova moittiminen.
Toisaalta näen itseni laajan kokonaisuuden ymmärtäjänä, koska olen ollut pitkään tässä työssä.
Olen tässä konfliktia aiheuttaneessa asiassa monesti sanonut, että keskustelua: asiallista sellaista kaivataan. Tuo ei oikein tuottanut tulosta, vaan paasaus on jatkunut ja oma näkökulma on vain nähty.. Minullakin on puutteita ja vikoja, sen tiedän...  No nyt on sanottavat sanottu. 
Nyt katsotaan miten asia etenee. Nyt viikonloppuna yritän unohtaa tuon ja ajatella ihan muuta.


Tyttösillä on omia tekemisiä. Minulla ei mitään ihmeempiä.


Sateinen sää. Lunta on vielä paljon jäljellä. 
 Eräällä kauan sitten tuntemallani henkilöllä on syntymäpäivä. Katselin "sattumalta" vanhaa onnitteluviestiä hänelle. Se oli parin vuoden takaa. Viestissä oli liitteenä kuva jäälautoista joella. Pitänee käydä joen tilanne tarkistamassa.


Kun en vielä tiedä miten jäät ovat sulaneet. Laitan pari kuvaa ihanalta retkeltä 8.4. 

Matka

Tyttäret ovat olleet reissussa.
Oma viikonloppuni  on ollut hiljainen,
paitsi nyt sunnuntaina, kun iso poika ja tyttöystävä tulivat.


Viikonloppu on ollut harmaa.- Räntä- ja  vesisadetta on riittänyt.
Eipä uskoisi, että siitä on vain viikko, kun kävelimme ystäväni kanssa pakkasessa ja auringossa
kantavalla hangella merellä. 


Rauhallista kotona oloa, ajatuksia ja lepoa. Mihinkään ei haluta lähteä, jos ei ole pakko.


Väkisinkin, näin pitkään ihan itsekseni ollessa, ajatukset ovat jo siinä ajassa, kun kaikki lapset ovat omillaan.
Millasta elämäni on sitten?


Mielikuvituksessani ajattelen omaa pientä mökkiä, jossa on pihaa ja touhua  sopivasti.
Mieleen tulee heti kirjailija Maija Asunta-Johnston, joka kirjoittaa päiväkirjamaisesti elämästään
pienessä talossaan  Várbalogissa Unkarissa. Hän korjaa taloa ja satoa. Pohtii rauhallisesti elämää ja ihmissyttä.


En ehkä pääse Unkariin asti, mutta vähempikin riittää.
Vanhemmillani on vanha talo mökkinä. Jospa asun siellä, sitten joskus..

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäsitä!


Olen taas ollut vapaalla.
Pääsiäisen aikaan meillä on jopa pidempi loma, kuin hiihtoloma.
Ja mikäs siinä, kyllä vapaa-aika on kivaa, vaikka  rahallisesti ei ole mahdollisuus mihinkään erityiseen. Sama vanha rahapula vaivaa, mutta siitä ei enää tarvitse kirjoitella.
On jo alkanut tottua itsekin.


Kevään tulo on ottanut viime päivinä hieman takapakkia.
Erityisesti Etelä-Suomessa on ollut pahoja lumipyryjä yms. Ja täälläkin on ollut talvisia kelejä ja yöpakkasta.
Eilen oli jo hieman lauhempi päivä.


Talvinen sää ei haitannut, koska alkuviikon vapaapäivinä oli ihana mahdollisuus ulkoiluun.
Uskomattomat kantavt hanget. Kävin jopa  hiihtämässä, kun pienempi tyttö oli näppärä ja löysi kadonneet mononi.
Siis vielä kerran, harvemmin sellaista hankikantoa, oli kyllä huikean hienoa mennä missä vaan


Keskiviikko oli minulla kuitenkin tavallaan työpäivä, koska olin koulutuksessa.
Kriittisenä voi sanoa, ikävystyttävä koulutus, mutta parasta antia oli mukavat keskustelut.
Tapasin oman ikäiseni ihmisen hän oli hieman samalla alallakin. Meillä oli kivat jutut. Toivon, että ystävystymme jatkossa lisää.


No näin. näköjään oli tarve kirjata kuulumisia, vaikka olin kyllä ajatellut kirjoittaa ihan muusta.
Teen sen sitten myöhemmin. 
Nyt alan touhuihin reippaana, koska olemme lähdössä vanhempieni mökille pariksi päiväksi. Mukaan lähtee ihana oma poika, iso tyttö ja koira-ystävä. Pienempi tyttö on reissussa siskoni perheen kanssa.
Jos pääsemme matkaan em. kokoonpanolla voin olla tosi iloinen. Ison tytön kanssa hankalat tilanteet ovat nyt olleet enempi sääntö kuin poikkeus. Kai nämä kasvun vaiheet on käytävä läpi tavalla tai toisella kaikkien. Toivon meille kaikille hyvää pääsisäistä =)

Lisään tähän myös erään linkin Helsingin Sanomien kolumniin.
Siinä on tosi paljon hyvää asiaa. Palaan siihen myöhemmin.
Kannattaa lukea tästä:
"Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla.."

Kiva päivä

Erityinen reippauden ja iloisuuden tunne.

Pohdintaa mistä moinen...

Keksin muutamia mahdollisia tekijöitä; viikonloppu pian tulossa, sää mukavan keväinen - vaikka ei aurinko paistanut, töiden jälkeen pieni piipahdus kaupungilla kahvittelemassa, vähän kävelyä koira-kaverin kanssa.

Kokonaisuutena vaan kiva olo. Iloitsen siitä. 

Tässä ihanan pirteä kuva sisustuslehdessä. Jos kuvasta saa selvää, huomaa hauska idea: tikkataulu muistitauluna. 

Voihan laatukriteeri..

Miten maailmassa, joku homma voi inhottaa niin, että siihen ei sitten millään meinaa jaksaa alkaa..

Siirtää ja siirtää, inhoaa jo ajatustakin tekemisestä.

Kunnes lopulta on ihan pakko.

 Tällainen asia on minulla ollut eräs työhön liittyvä tehtävä.

Olen ollut koulutuksessa ja siihen liittyen pitää kirjoittaa arviointia.

Nyt on muutamat rivit kirjoitettu ja huomenna loput. Ei se onneksi niin kamalaa ollut.

Angstia on tuonut osaltaan se, että mielestäni tähän pitäisi saada aikaa työssä, eikä yrittää kotona illalla väsyneenä tai viikonlopulla. Mutta helpommin sanottu kun tehty. Työpaikalla on säpinää kuin muurahaispesässä, ei siellä voi keskittyä.

Turhautuminen saa miettimään välillä koko työtä ja työyhteisöä.

Mutta juu.. ei auta nyt nukkumaan, että jaksaa olla ahkera kuin muurahainen..

ja kiltti ja hymyilevä ja ja..

Yöllä

Loma kääntyy loppupuolelle.
Nyt olen siinä vaiheessa, että hyvä unirytmi on muuttumassa.
Yleensä, joka lomalla tulee tällainen hetki.
Talviseen aikaan kuitenkin herkemmin.


Alkuviikolla aurinko herätteli aamusta ja päivän ulkoilu ja likkuminen piti huolen, että 
menin nukkumaan ajoissa ja nukuin sikeästi..


Tänäänkin meni jo kymmeneltä nukkumaan, joka on hyvin poikkeuksellista.
Väsytti, koska olimme pari päivää vanhempieni luona kyläilemässä.
Nukun aina heikosti ensimmäisen yön kylässä, siispä univajetta.


Päivä oli touhukas, koska paluumatkalla hoidimme kaupunkiasioita.
Isompi ja pienempi tyttö saivat suunnittelemansa ostokset tehtyä.
Ja sää.. se ei enää ollut niin paras.
Iltapäivällä oli lumituiskua ja ajokeli oli heikko loppumatkasta.
Ketjukolarikin oli tullut Pohjantiellä, joten jouduimme kiertämään.


Siis vielä nukkumisesta: Nukuin vajaa neljä tuntia ja sitten heräsin isomman tytön
kopisteluun yläkerrassa. 
Vm- 72 rivitalo kahdessa kerroksessa ja äänieristys on niukkaa.
Juuri kun on tuon aikaa nukkunut, voi olla vaikea päästä uudelleen uneen.


Niinpä heräsin ja nyt tässä olen puuhastellut jotain pientä jo 2,5 tuntia:
Lueskellut satunnaisia ilmaislehtien artikkeleita ja hörpännyt inkivääriteetä.
Neulonut sukan vartta ym.
Kivaa, vaikka vähän harmittaa, koska tiedän on parempi valvoa päivällä ja levätä yöllä.


Lumiaura meni pihatiellä vähän aikaa sitten.
Auramiesten työaikoja ei voi kadehtia. Jospa siitä saavat asiallisen korvauksen.


Lomalla on hassua se, että pikku hiljaa tulee palautuminen.
Alkuun se tulee fyysisesti, eli alan liikkua enemmän.


Ja myöhemmin myös henkisesti... ehkä noin viikon ajan lomailtuani.
Tämä ilmenee siinä, että alan kaivata jotain ajateltavaa.


Minulla on ollut opiskelusta taukoa koko syksyn ja tämän kevään ajan. 
Päätin syksyllä haudata haaveen kandintyöstä. Asia oli ihan myönteinen.
En tarvitse turhia pakkoja ja paineita. Arki ja työ ovat riittävää haastetta, jos ne haluan tehdä niin, että voi olla tyytyväinen.


Siis päätös on ollut hyvä, mutta tänään jo yllätin itseni etsimästä Avoimen ylopiston kursseja.
Olisiko minulle siellä jotain. Saapa nähdä mihin päädyn.


Toisaalta voisi olla viisasta pysyttäytyä neulomisessa.
Tänään kun ostin lankaakin, jotta voisin toteuttaa haavetta käsityöasiassa.
Villatakin neulominen olisi iso juttu, kun olen nyt vaan tehnyt pieniä töitä, kuten sukkia, lapasia ja pipoja.


No juu. Nyt alkaa jo väsyttämään. Jospa käytän koirakaverin pihalla, jotta saan nukkua aamulla  niin kun nukuttaa.

Tähän muistoksi pari kuvaa keskiviikon retkeltä.Ulkoilua ja kävelyä tuli monta tuntia.
 Meren jäällä oli kaunista.
Talven ensimmäinen nuotiomakkara tuli syötyä. 

Jokainen kevät on erilainen

Lomalla ehtii katsella uutisia ja muita hieman tarkemmin. Tässä lainaus päivän Hesarista.

Ihan hauska Fingerpori vaihteeksi.

Aurinko hellii meitä hiihtolomalaisia.

Juuri oikeaa ulkoilusäätä, joten en kaipaa matkailua.

Aurinko tekee oloni niin hyväksi.

Eilen kävelin pitkän matkan ja ulkoilua tuli noin neljä tuntia.

Tänään jo pieni aamukävely tehty.

Kevät on ihmeelisen heräämisen aika. 

Sama hämmästys tulee joka vuosi, vaikka kaikilla keväillä on omat piirteensä.

Tämä kevät on toisenlainen kuin viisi edellistä, joita on tässä kodissa asuttu.

Keväässä on pieni levottomuus myös mukana, mutta nyt kuluvana keväänä tunnen aika seesteistä oloa. Se on hyvä se.

Kevät voi olla itselleni väsymyksen aikaa myös, mutta tällä hetkellä tunnen, että olo on piristynyt, kun olen lisännyt hyvän sään ja loman innoittamana ulkoilua.

Kotirintamalla meillä naisilla on aina omat haasteemme.

Isompi neito varsinkin elää elämänsä kuohuvaa nuoruuden vaihetta; kaikki on mahdollista kun on 14 vuotta ja rippikoulu käytynä. Äiti on tosi ikävä ja aina vaan valittaa.

Kun voisi olla sanomatta, mutta mutta touhu on ajoittain sellaista, että ei voi.

Riitelyn jälkeen tämä tyttönen meni edellisviikolla isälleen, mutta onneksi nyt on palannut.

Tätä asiaa on hyvä miettiä ja koittaa tehdä sopimuksia sen eteen, että meillä kaikilla olisi parempi.

Nuoremmalla on vielä helpompaa, luulen. Hän on innolla hiihdellyt, laskenut mäkeä ja ollut kaverilla. Loman alussa hän kyllä oli sitä mieltä, että meillä ei ole mitään tekemistä ja johonkin pitäisi päästä.

Iso poika ei ole vielä meille ehtinyt. Luultavasti lomailee tavallaan: pelaa yöt ja nukkuu päivät.

Minä itse sitten. -Taidan nyt olla aika tyytyväinen kokonaisuudessaan. 

Parisuhdeasiat eivät nyt ole minun juttuja. En etsi mitään. Olen iloinen tästä tyynestä mielenrauhasta. Pohdiskelen ja mietin vanhoja juttuja aina joskus: ymmärrän niistäkin enemmän. Toki on niin, että nämä asiat eivät ole aina järjellä mietittävissä. Tunne kuljettaa ihmistä silloin.

Lisään tähän muutaman kuvan viime päivien ajalta.

Kamera ei kerro mitää siitä oikeasta tunnelmasta luonnossa.

Minulle tulee huikea olo kun aurinko paistaa, taivas on sininen: Minä olen onnellinen. :)

Siivotessani olin hukannut vanhat monot, joten en ole voinut hiihtää. Siispä liikun kävellen.
Reittini kulki teitä pitkin ja paluumaltkalla latua pitkin. Onneksi oli vähän hiihtäjiä ja kovaksi tehty luisteluhiihtoalue (en pilannut sitä kävelemällä).

Juhla

Tyttöset ihanat, valmiina juhlaan.

Isomman ruusunnupun konfirmaatiopäivä19.2.2012.

Olen iloinen ja kiitollinen näistä juhlista.

H-hetki lähestyyy

Helmikuun kuvia, eli lampun tuunausta ja pakkaspäivää. Kuvat on noin parin viikon takaa.
Tällä hetkellä pakkanen on kohtuullinen, mutta lunta tuiskuttaa reippaasti.


Ei tarvitsisi enää sataa. Puuhaa on muutenkin. Ja minä olen väsynyt ja laiska.


Huominen ja ylihuominen aikaa ja pitää olla Tosi reipas.
Siis ...sunnuntaina isomman tytön konfirmaatio ja kahvittelut täällä omassa pikku kodossa.


No, asioilla on tapana ja järjestyä ja olenhan saanut paljon apua omilta vanhemmiltani.
Ja muutoinkin minulla on aina paras toimintakyky juuri ennen deadlinea. Pakosta on. :))


Tavallaan on kiva viettää juhlat, vaikka ei ole oikein minun luonteelle tyypillistä sellaiset puuhat.
Tiedän, että on ihana asia saada kaikki tärkeät ihmiset vierailulle.


Ja sekin on kivaa, että tämä on yksi vaihe ja sitten taas jotain muuta. Ehkä on jo kevään aika pikku-pikku hiljaa, kenties.

Työviikko saatu alkuun.
Uusi presidentti valittu ja vaalien jännitys ja kohina asettunut.
Onnea Sauli Niinistö. Kiitos Tarja Halonen.


Kiitos myös Pekka Haavistolle. 
Hyvän työn teit,
vaikka et nyt tullut valituksi sinun ansioistasi
 mielikuva Suomesta on nyt parempi kuin edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
 Minä tykkään paljon enemmän tästä! 


Tiistain ja pakkaspäivän illassa liiankin tavallisia touhuja.
Pyykkitupa yms.


Ulkonan mollottaa mahtavan komea täysikuu.
Pakkasta noin 30 astetta. 
Eilinen kova lumisade on puhdistanut maiseman.
Kauneutta riittää, vaikka sanoilla sitä on vaikea kuvata.


Tänään tulee uusintana ohjelma: Mihin kuuta tarvitaan?
Kiinnostuin. Pitää muista katsoa.


Kiinostun monesta aiheesta, mutta keskittyminen ja aika ei riitä
kunnolla perehtyä mihinkään.

Pakkanen paukkaa..poskista haukkaa. Punainen on nenänpää, vaan villapaita lämmittää

Aika astelee nopein, pitkin askelin.
Joulu oli ja meni, tammikuu myös.
Valo on lisääntynyt vauhdilla.
Lunta on saatu tammikuussa ja nyt myös pakkasta muutama viikko.
Pakkanen ja talvi saa nautiskelemaan sisällä olosta; TV:n katselusta, lueskelusta ja sukan neulomisesta.


Erityisen energinen en ole ollut, mutta elämä on aivan ok. Ei pidä vaatia itseltään liikaa.
Ajoittain olen saanut itseni paremmin liikkumaan ja jumppaamaa.


Äsken kävin autoilemassa ja oi ja voi. Ei tykännyt autoparkani, kun ei ehtinyt tarpeeksi lämmitellä roikan nokassa. Mutta mitäpä ei äiti tekisi jos oma iso poika tarvitsee kyytiä, harvoin kun  pyytää.


Tyttärien kanssa täällä kotirintamalla ei ole kovin seesteistä aikaa. 
Ehkä meillä on hieman paineita tulevasta ison tytön rippijuhlasta tai jotain muuta kasvukipua.


Perjantai illan väsy on on tyypillinen.
Silti hetkittäin ajatus yrittää tavoittaa jotain mielenkiintoista.
Ehdin mietiskelemään nuoruuden lempikirjaa ja sen myötä katselen hieman sukuhistoriaa.


Kaveri laittaa fb:ssä iloisen laulun. Laitan sen muistoksi tähän. Hyvän tuulen tunnelmaa. Laululeija..




Tunnelmista muistoksi myös muutamia kuvia, vaikka kuvauskyky on ollut tyystin hukassa.
Hyvää talvenkuvaa ei ole tullut tai muutakaan.

Kaunista ohutta lankaa ja bambusukkapuikot.

Lumi kimmeltää aamulla pakkasessa, bussia odotellessa.




Työpäivän jälkeen on vielä vähän valoa, se on ihmeelliistä :)

Piparit valmiina

Jopas on vaikea ymmärtää, että joulu on jo ensi viikolla.


Jotain sentään on valmiina, vaikka hieman piti patistella itseään.
Siis piparit on nyt paistettu.
Mureita ja erittäin hyvänmakuisia Kukkolan piparkakkuja.
Kaupan taikinasta aikaisemmin teimme piparkakkutalon, mutta
eriähän se on maultaan ja muutenkin.


Jouluhössötykset saavat olla osaltani kohtuullisia, kuten yleensä, mutta
tärkeimmät asiat pitää tehdä, että saa sitten jouluna olla vaan.


Mutta nyt nukkumaan ja pian.
Hyvää yötä maailma :))